Tornimäki tapahtuma 15.2.2020
Sak:n Yhteiskuntavaikuttamisen johtaja Hannu Jouhkin puhe paikallisjärjestön Tornimäkitapahtumassa 15.2.2020
Johtaja TERVETULOPUHE
Hannu Jouhki
SAK 15.2.2020
SAK:n Mikkelin seudun paikallisjärjestön 90-vuotisjuhla
Hyvät kuulijat!
On todella suuri ilo tulla avaamaan SAK:n Mikkelin seudun paikallisjärjestön 90-vuotisjuhlat, jotka järjestetään kaikille avoimena talvitapahtumana. Tosi hienoa, että ay-liike osaa juhlia tavalla, jossa on sopivasti asiaa, sopivasti kevyempää ohjelmaa – ja mikä parasta – kaikki ovat tervetulleita.
Voisi sanoa, että merkkipäivä osuu aikaan, jolloin ay-liikkeen toiminta on ajankohtaisempaa kuin koskaan. Mutta totta puhuen meillä ei sellaista aikaa olekaan, jolloin ay-liikettä ei tarvittaisi. Pitkään jatkunut työtaistelu mekaanisessa metsäteollisuudessa osuu erityisellä tavalla Mikkelin seudulle Etelä-Savoon. On heti aluksi annettava suuri kiitos alan työntekijöille ja ammattiyhdistysaktiiveille väsymättömästä toiminnasta ja edunvalvonnasta raskaiden lakkojen yhä jatkuessa. SAK toivoo, että liitot löytävät mahdollisimman pian sovun työntekijöitä, tuotantolaitoksia ja koko kansantaloutta rasittavaan kiistaan.
Työmarkkinatilanne erilaisine konflikteineen on näkynyt mediassa monenlaisina puheenvuoroina. SAK:n näkökulmasta osa on ollut rakentavia ja toisissa pyritään lähinnä haastamaan riitaa. Sellaiset me jätämme omaan arvoonsa. Myönteisistä ja yhteistä pohjaa hakevista kommenteista voi erityisesti mainita nykyisen työelämäprofessori Sixten Korkmanin kirjoituksen. Korkman osoitti hyvää kokonaisnäkemystä todetessaan seuraavasti:
”Elinkeinoelämässä hyvinvointivaltio nähdään nykyisin lähinnä rasitteena ja ammattiyhdistysliike epädemokraattisena muinaisjäänteenä. Jotkut vaativat pääomaveroja alas ja ammattiyhdistysliikkeen jyräämistä ison konfliktin kautta. Tähän kaipuuseen ei ole syytä yhtyä.” Korkmanin sanoihin sen sijaan on syytä yhtyä. Suomen vahvuus on aina ollut yhdessä tekeminen, yhdessä sopiminen. Se on ollut ja toivottavasti on jatkossakin maamme voimavara.
Hyvät kuulijat!
Edellisellä vaalikaudella Sipilän hallitus pyrki uudistamaan työmarkkinoiden toimintaa omista lähtökohdistaan. Tapa vain ei ollut kovin onnistunut. Muistamme kaikki kilpailukykysopimuksen eli kikyn, joka neuvoteltiin pakkolakien uhan alla. Kuten arvata saattoi, pakolla sovittu kiky jäi rasittamaan ansiotyöllään elävien työntekijöiden mieliä. Meneillään olevalla sopimuskierroksella kiky on puhuttanut melkein enemmän kuin silloin kun se työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen yhteistyönä solmittiin.
Nykyinen työmarkkinakierros on osoittanut kouriintuntuvalla tavalla, mitä seurauksia on sillä, että työelämän asioita ajetaan eteenpäin liian yksipuolisesti, enemmän tai vähemmän kolmikannan yhden osapuolen näkemyksillä. Jos sopimus tuntuu selvästi epäoikeudenmukaiselta, ongelmat kuplivat myöhemmin esiin, kuten nyt ollaan nähty.
Näin ollen tällä tes-kierroksella ammattiyhdistysliikkeellä on ollut tavoitteena kiky-sopimuksessa sovitun 24 tunnin talkootyöstä irtautuminen. Ainakin tähän mennessä syntyneissä sopimuksissa siinä on onnistuttu, olkoonkin, että vastaavasti työaikaa on pidennetty monissa sopimuksissa muutoin, esimerkiksi lyhentämällä juhannusseisokkia paperiteollisuudessa. Mutta selvää on, että kikyn työaikaratkaisu ja sen purkaminen ovat vaikuttaneet ilmapiiriin kielteisesti niin neuvottelupöydissä kuin työpaikoilla.
Nykyään näyttää siltä, että poliittiset tavoitteet ohjaavat työelämää ja työmarkkinaneuvotteluja liikaakin. Keskustelua ei käydä niinkään rahasta ja muista työehdoista, vaan yhä enemmän vallasta. Keskustelu on siirtynyt siihen, kenen ehdoilla työelämää kehitetään tulevina vuosina. Ja jos tässä asiassa ei päästä tasapainoisempaan ratkaisuun, ennustan, että nykyisellä työmarkkinakierroksella nähdyt yhteentörmäykset saavat jatkoa ja vieläpä korkeammilla panoksilla.
Jo ennen kiky-ratkaisua suomalainen työmarkkina meni huonompaan suuntaan, kun Elinkeinoelämän keskusliitto EK päätti luopua tulopoliittista kokonaisratkaisuista. Etelärannassa tupo-sana julistettiin pannaan oikein sääntömuutoksella. Puhuttiin niin sanotun Suomen mallin luomisesta, joka ei ole oikein päivänvaloa nähnyt vieläkään. Palaan siihen vähän myöhemmin.
Vaikka EK vetäytyi työmarkkinaneuvotteluista, sillä on kuitenkin edelleen vahva ote niihin. Näin siitä syystä, että työnantajien keskusjärjestö koordinoi hyvinkin voimakkaasti liittojensa neuvotteluja. Eikä kyse ole pelkästään palkankorotuksista, kustannusvaikutuksesta, vaan koordinaatio ulottuu moniin muihinkin työelämäkysymyksiin.
EK hakee liittojensa kanssa sisäisesti koordinoitua keskitettyä ratkaisua eli voi hyvin sanoa, että EK ei itse noudata tekemäänsä ratkaisua vetäytyä työmarkkinaneuvotteluista. EK tuntuu melkeinpä voimistaneen otettaan työmarkkinoista, ainakin mitä tulee EK:n johtajien lähes päivittäisiin ulostuloihin neuvotteluihin liittyen.
Toki myös SAK koordinoi omien liittojensa kanssa työehtoneuvotteluja. Tarvittaessa liitot pyytävät tukea muilta liitoilta, joiden tukilakoilla ja toimilla vauhditetaan neuvotteluja. Näinhän on tapahtunutkin, ja jatkuvasti neuvottelujen aikana käydään vuoropuhelua niin liittojen välillä kuin liittojen ja keskusjärjestön välillä. Koordinaatio on tarpeen siksikin, että neuvottelukierros on tosiaan ajallisesti hajanainen ja liittojen erilaiset painotukset vaikeuttavat yhteisten tavoitteiden aikaansaantia.
Oman hankaluutensa tes-neuvotteluihin tuo kierroksen pituus. Se kestää nykyisellään lähes vuoden ja on omiaan aiheuttamaan sekaannuksia työmarkkinoilla. Ja kuten tiedetään: lakoilta ja työsuluilta ei ole vältytty.
Hyvät kuulijat!
Hankala työmarkkinatilanne onkin johtanut siihen, että valtakunnansovittelijalla on riittänyt asiakkaita. Vaikeuskerrointa on lisännyt sovittelija Vuokko Piekkalan linjaus, ettei hän ole valmis tekemään sovintoesitystä, joka ylittää niin sanotun yleiseksi muodostuneen tason. Tästähän saatiin viitteitä jo edellisen valtakunnansovittelijan Minna Helteen aikana.
Niin hänen kuin nykyisen Piekkalan linjaus on vakavassa ristiriidassa sovittelijan tehtävään nähden. Näin ei pitäisi olla, vaan sovittelijan olisi otettava osapuolet puhtaammalta pöydältä vastaan eikä tehdä jo etukäteen liian tiukkaa raamia. Se ei ainakaan ole omiaan helpottamaan ratkaisuun pääsyä.
Hyvät kuulijat!
Palkkaneuvottelujen malliksi voidaan hahmottaa neljä perustyyppiä: 1) keskitetty malli eli niin sanottu tupo-sopimus 2) koordinoimaton liittokierros 3) hajautettu yrityskohtainen malli sekä 4) solidaarisuuteen perustuva koordinoitu malli, jota myös voisi Suomen malliksi kutsua. Keskityn tässä vain tähän viimeksi mainitsemaani.
Solidaarisuuteen perustuvassa koordinoidussa mallissa – Suomen mallissa – kunnioitetaan viennin päänavausta. Vastaavasti palkansaajat voivat sitoutua pitämään kansantalouden kantokyvyn mukaan tehtyä päänavausta ohjenuorana alakohtaisille sopimuksille tulevaisuudessakin.
SAK:n hallitus voisi esittää työnantajaliitoille, että työehtoneuvotteluiden koordinaatioon sitoudutaan nyt ja tulevilla sopimuskierroksilla. Ja yleisemminkin rakennetaan ja sovitaan uusi toimintamalli, joka on kaikkien hyväksyttävissä. Eli haetaan ne yhteiset pelisäännöt, jotka tuntuvat tällä hetkellä olevan hukassa.
Koordinoidun työmarkkinamallin aikaansaaminen ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että samapalkkaisuustavoitteista luovutaan ja perusteettomat palkkaerot lukitaan ikiajoiksi. Ennen seuraavaa sopimuskierrosta on yhdessä sovittava askelmerkeistä, joiden puitteissa voidaan sopia vaikkapa palkkaohjelmista aloilla, joilla palkkojen jälkeenjääneisyys on suurta tai liukumat pienet.
Hyvät kuulijat!
Vaikka nykyinen työmarkkinatoiminta vaikuttaa takkuiselta, uskon vahvasti, että paremmat ajat ovat vielä edessä. Suomalainen ay-liike on jo yli vuosisadan toiminut määrätietoisesti ja tuloksellisesti työväestön työ- ja elinolojen parantamiseksi. Samalla on luotu vaurautta ja hyvinvointia kaikille suomalaisille ja koko kansakunnalle. En jaksa uskoa, että tämä myönteinen kehitys olisi loppunut, vaikka juuri nyt saattaa tuntua siltä.
Muutama poiminta tähän väliin siitä, mitä ay-liike on työllään, yhteisellä tekemisellä, saavuttanut. Jo ennen vuoden 1940 tammikuun kihlausta eli SAK:n ja työnantajien STK:n yhteistä julkilausumaa, jossa SAK tunnustettiin työläisten edustajaksi ja keskinäiset neuvottelut tarpeellisiksi, oli saatu paljon aikaan työväen olojen kehittämiseksi.
Vuosisadan alkupuolella säädettiin muun muassa työsopimuslaki, työehtosopimuslaki, kansaneläkelaki sekä vuosilomalaki. Jälkimmäinen, joka tuli voimaan vuonna 1939, antoi vakinaisessa työsuhteessa olevalle työntekijälle viiden viiva kahdentoista päivän vuosiloman. Tärkeitä etappeja tammikuun kihlauksen jälkeen ovat olleet muun muassa työturvallisuuden parantaminen, lomien edelleen pidentyminen sekä vuonna 1965 tehty historiallinen sopimus siirtymisestä 40 tunnin viikkotyöaikaan. Eikä unohdeta ensimmäistä tulopoliittista sopimusta vuonna 1968, johon muuten liittyi sekin, että työnantajat alkoivat periä ay-jäsenmaksut suoraan palkasta.
Läheisemmästä historiasta voisi vielä mainita talviloman, joka näki päivänvalon vuonna 1977 sekä seuraavan vuoden 12 päivän isyysloman. 2000-luvulla onb tehty muun muassa laajoja eläkeuudistuksia sekä parannettu monilla tavoilla sosiaaliturvaa. Eli lista on pitkä, ja uskon tosiaan vahvasti, että lista pitenee vielä tulevina vuosina.
Täällä Mikkelin seudulla on tietenkin myös tehty lukuisia parannuksia työläisten asemaan. Heti historiansa alusta asti SAK:n Mikkelin seudulla on parannettu työttömien asemaa, edistetty järjestäytymistä sekä tehty valistustyötä. Sukupuolten välinen tasa-arvo, joka ei vuosikymmeniä sitten ollut läheskään samalla tasolla kuin nykyään, sai Mikkelissä mielenkiintoisen alun. Vuonna 1946 nimittäin perustettiin paikallisjärjestöön naisjaosto, mutta sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin mies. Tosin heti kohta tämäkin tilanne korjattiin asianmukaiseksi.
Myös koulutustoimintaan kiinnitettiin huomiota. Esimerkiksi monet työelämän uudet lait on käyty huolella läpi alueella järjestetyissä opintokerhoissa. Yhtenä kouluttajana paikan päällä kävi silloinen SAK:n lakimies Tarja Halonen. Ja kun 1990-luvun lama nosti työttömyyttä myös tällä seudulla, paikallisjärjestö perusti oman yhdistyksen työttömille, joka osoitti hienolla tavalla tarpeellisuutensa työkyvyn ylläpitämisessä lomautusten ja työttömyyden aikana.
Hyvät kuulijat!
Lopuksi haluan vielä sanoa muutaman sanan maan hallituksen työllisyystyöryhmistä. Kuten tiedetään, nykyinen hallitus on asettanut kunniahimoisen tavoitteen nostaa Suomen työllisyysaste 75 prosenttiin. Tavoite on oikea ja kannatettava, mutta se vaatii kyllä sitä, että kaikki kivet tavoitteen saavuttamiseksi on käännettävä. Pienin ongelma tässä ei ole Suomen väestörakenne eli vanhusväestön suhteellinen osuus kasvaa koko ajan ja sitä kautta huoltosuhde heikkenee.
Työllisyystavoitteen saavuttaminen – 60 000 lisähenkilöä töihin vuoteen 2023 mennessä – edellyttää työn tarjontaa ja kysyntää tukevia toimia sekä niin sanotun kohtaanto-ongelman lievittämistä. Jo tämän vuoden elokuuhun eli hallituksen budjettiriiheen mennessä pitäisi päätösperäisiä uusia työpaikkoja olla noin puolet koko tavoitteesta. Tavoite on suoraan sanoen kova, mutta ei toki mahdoton.
Työllisyyden edistämisen ministerityöryhmä ohjaa hallitusohjelman mukaisia työllisyystoimia. Apunaan sillä on seitsemän alatyöryhmää, joilla jokaisella on oma vastuualueensa. Uusia työllisiä haetaan työvoimapolitiikan kehittämisellä, palkkatuella, työkyvyn edistämisellä, osaamisen ja työmarkkinoiden kohtaantoa parantamalla, työperäisen maahanmuutolla, paikallisella sopimisella sekä työlainsäädännön uudistamisella.
Tähän mennessä työryhmien tulokset ovat olleet vaatimattomia. Aika paljon erilaisia toimia on listattu papereihin eri osapuolten toimesta, mutta yhteistä näkemystä on ollut vähemmän.
SAK on korostanut omissa työllisyysesityksissään muun muassa työttömien palvelujen parantamista, etenkin työttömyyden alussa. Lisäksi työttömiä halutaan kannustaa oman osaamisensa parantamiseen. Tähän liittyen SAK on esittänyt, että työttömyysturvan korotusosaa voitaisiin maksaa kaikille samansuuruisena, 250 euron verran kuukaudessa. Edellytyksenä olisi palveluun osallistuminen.
Tärkeänä työllisyystoimena SAK näkee myös sen, että työttömyysturvaa voitaisiin yksinkertaistaa ja uudistaa siihen liittyviä karensseja. Tästä SAK on tehnyt hyvinkin pitkälle meneviä suunnitelmia, joita on tarkoitus ajaa yhteisiin pöytiin asian edistämiseksi.
Työperäisen maahanmuuton lisääminen, joka on ollut paljon puheena, on myös SAK:n keinovalikoimassa. Me haluamme maahanmuuttajien lupaprosessit kuntoon sekä lisätä maahanmuuttajien kielikoulutusta. Lisäksi heidän kotouttamiskoulutuksensa tarvitsisi nykyistä parempaa laatua.
Mainituissa työllisyystyöryhmissä on edustettuna myös Suomen Yrittäjät. Emme SAK:ssa ole läheskään aina samaa mieltä työelämään liittyvistä asioista järjestön kanssa, mutta joskus osuu kohdalleen. Suomen Yrittäjät nosti tällä viikolla keskusteluun tärkeän asian: pienten ja keskisuurten yritysten vaikeudet saada maksusuoritukset ajoissa suurilta yrityskumppaneilta.
Suuryritykset pidentävät laskujen maksuaikoja usein kohtuuttoman pitkiksi. Urakan suorittanut yrittäjä saattaa joutua odottamaan maksua useita kuukausia, vaikka työ on suoritettu ja vastaanotettu hyväksytysti. On epäeettistä, jos suuryritykset käyttävät vahvaa markkina-asemaansa hankkiakseen itselleen rahoitusetua ja heikentävät samalla pk-yritysten kasvun ja joskus jopa toiminnan jatkamisen edellytyksiä. Jos markkinoiden hyviin vaikutuksiin on uskominen, siellä pitäisi ainakin pelata reiluilla säännöillä.
Hyvät kuulijat!
SAK:n puolesta minulla on ilo onnitella 90 vuotta täyttävää SAK:n Mikkelin Seudun paikallisjärjestöä. Jo tämän talvitapahtuman järjestäminen osoittaa, että yhdistyksenne on voimissaan ja valmis tekemään oman osansa palkansaajien hyväksi. Paikallisjärjestönne 26 ammattiosastoa ja niiden yli 8000 jäsentä varmistavat, että Mikkelin seudulla SAK ja sen tekemä alueellinen ja paikallinen edunvalvontatyö näkyy ja vaikuttaa.
Mutta kuten olen puheessanikin kuvannut, nykyaika vaatii ehkä entistäkin määrätietoisempaa ja vaikuttavampaa edunvalvontaa. Tämä pitää tehdä niin palkansaajien, työttömien kuin koko Suomen hyväksi. Olen vakuuttunut, että teillä täällä Mikkelissä ja lähialueilla on tarmoa ottaa myös tulevat haasteet vastaan ja toimia kansakunnan ja kansalaisten parhaaksi.
Hyvää talvitapahtumaa teille kaikille ja voimia tärkeään edunvalvontatyöhönne!