Sanna Koskenrannan puhe 1.5.2022

Vappupuhe, JHL:n Kaakkois-Suomen aluepäällikkö Sanna Koskenranta

Mikkelin Kirkkopuisto 1.5.2022

Arvoisat mikkeliläiset,

Hyvä vappua juhliva yleisö,

Vappu on juhla, jossa helmeilee lupaus lisääntyvästä valosta ja toiveikkuus kesän lämmöstä. Toiveikkuutta ja valoa on kaivattu tänä keväänä myös tuulisille työmarkkinoille. Työnantajien koventuneet otteet ovat johtaneet lakkoihin ja työtaistelutoimiin, jotka eivät tietenkään ole toivottuja, mutta välttämättömiä silloin, kun yhteistä ymmärrystä ei löydy. Kun sopiminen menee rikki, niin kuin nyt näyttää työnantajien toimesta käyvän, ei siitä seuraa mitään hyvää. Sanelu ei voi olla se malli, jolla tämän päivän työelämää kehitetään.

Jo pelkästään kunta- ja sotealojen ylityö- ja vuoronvaihtokiellot ovat nostaneet esille sen, että liian moni työ pyörii vain, kun työntekijät ovat valmiita venymään ja joustamaan. Toki työelämässä on tarpeitakin joustaa ja kiirehuippuja tulee, mutta se ei ole normaalia, että ylitöiden tarve ja mahdoton kiire on jokapäiväistä. Haasteet tämän päivän keskustelussa ja työntekijöiden arjessa viestivät, että paljon on vielä työtä, jotta työssä on edellytyksiä jaksaa. Paljon on työtä, johon tarvitaan ammattiliittoja työntekijöiden oikeuksia puolustamaan.

Kevät ja vappu on luonnollisesti myös nuorten ja opiskelijoiden juhlaa. Lähestyvä koulujen päättyminen ja valmistumisjuhlat voivat tarkoittaa kesäloman lisäksi tai sijaan, myös ensimmäistä kokemusta työelämästä. Millaisen kokemuksen sinä haluaisit nuorelle varmistaa, kun hän ensimmäistä kertaa kokeilee siipiään työelämässä? Tukisitko ja kannustaisitko? Rohkaisisitko kertomaan ajatuksia ja mielipiteitä, jotka voisivat avata aivan uusia näkökulmia työyhteisöille ja työntekemiselle?

Kun nuorelta kysyy, mitä hän odottaa työelämältä on vastaus muutakin kuin palkka. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö palkalla olisi merkitystä, mutta myös työltä odotetaan merkitystä ja merkityksellisyyttä. Odotuksissa on myös avoin ja salliva ilmapiiri sekä tasapuolinen vuorovaikutus.

Valitettavasti tahti työelämässä on kiristynyt ja tarvittavaan ohjaukseen, vuoropuheluun ja tukeen on liian usein aivan liian vähän aikaa. Työelämä muuttuu jatkuvasti, vaatimukset osaamisen kehittämisestä ja joustavasta työskentelystä kasvavat, mutta muutosta ei saa maksattaa työntekijöiden hyvinvoinnista tinkimällä tai työoloja heikentämällä. Jokaisella tulee olla oikeus saada tehdä työnsä sellaisilla resursseilla, että työstään voi olla ylpeä ja siinä jaksaa.

Lisääntynyt etätyö on tuonut paljon mahdollisuuksia lisätä joustoja, mutta samalla se on tuonut työn sinne, missä työstä on tarkoitus palautua. Koteihin, mökeille ja pihaterasseille. Etätyössä hämärtyy helposti työ- ja vapaa-ajan raja. Samaan aikaan etätyö on meille toki myös suuri mahdollisuus. Maakunnasta käsin katsottuna uudet työntekemisen tavat voivat olla myös mahdollisuus palata kotiseudulle tekemään työtä, jonka perässä on ehkä aiemmin lähtenyt pääkaupunkiseudulle tai muihin isompiin kaupunkeihin.

Hyvillä tietoliikenne- ja liikkumisyhteyksillä, toimivilla peruspalveluilla sekä monipuolisella kulttuuri- ja liikuntapalvelulla voimme houkutella työikäistä väkeä myös palaamaan nyt kun etätyöstä on väistämättä tullut uusi normaali.

Alueen hyvät peruspalvelut vaativat myös tekijänsä. Haastavan koronapandemian aikaan kaikilla ei ole ollut mahdollisuutta siirtyä etätöihin. Kaikille uusi normaali ei tarkoita jatkossakaan etätöiden mahdollisuutta. Lapsille ei voi syliä tai kasvatusta tarjota etänä. Inhimillinen hoiva tarvitsee käsien lisäksi myös kasvot ja sydäntä. Ruoka ei tule pöytään virtuaalisesti eivätkä lattiat peseydy ilman tekijää. Liian näkymättömäksi jää usein se työ, joka mahdollistaa kaikkien muiden ammattilaisten keskittymisen omaansa. Kyllä joku hoitaa.

Hyvät kuulijat,

Tässä menestystä korostavassa ajassa syntyy varsin väärää mielikuvaa pärjäämisestä ja siitä mikä riittää. Monesti kuulee, että ammattiin valmistuvalta kysytään jatko-opinnoista sen sijaan, että kannustettaisi ammattiylpeyteen valitsemassaan ammatissa. Liian usein kuulee myös vanhempien vähättelevän omaa perustyötään ja kannustavan lapsia opiskelemaan enemmän ja pärjäämään paremmin.

Mihin on hukkunut se ymmärrys, että juuri arjen ammattilaisten voimin tämä maamme pyörii. Viimeistään viime aikojen kriisit ovat palauttaneet meidät perusasioiden äärelle ja osoittaneet, että huoltovarmuudesta ja arjen pyörimisestä huolehditaan pitkälti perusammateissa, osaavien tekijöiden ammattitaidolla. Mitäpä jos tänä keväänä onnittelisimmekin jokaista ammattiin valmistuvaa hienosta valinnasta kasvaa tulevaisuuden ammattilaiseksi juuri siihen upeaan työhön, jonka hän on valinnut. Mitäpä jos ymmärtäisimmekin menestyksen niin, että riittää, kun pärjätään.

Jokaisella tulee toki olla mahdollisuus kasvaa täyteen mittaansa ja kehittää omaa osaamistaan. Pahin palvelus on kuitenkin se, että asetamme tuleville sukupolville riman niin korkealle, ettei sinne vahvinkaan yllä ilman kohtuuttomia ponnistuksia. Se, mikä elämässä on oikeasti tärkeää ei kasva menestyksen kautta.

Arvoisa yleisö,

Takana on pitkä talvi ja tänäänkin sää tuntuu keväisestä ajankohdasta huolimatta vielä varsin viileältä. Maailmanlaajuisesti ilmasto kuitenkin lämpenee huolestuttavaa tahtia ja vaikuttaa meihin kaikkiin. Kuluneen vuoden aikana julkaistut IPCC-raportit vahvistavat ymmärrystämme ilmastotoimien kiireellisyydestä. Ikkuna tarvittaville toimille sulkeutuu pian. Toimia ei voida jättää tulevien sukupolvien ratkaistavaksi. Kukaan ei halua vastata lapsille, miksi emme toimineet silloin kun mahdollisuuksia vielä oli. Kukaan ei myöskään halua jättää tuleville sukupolville elinkelvotonta maapalloa.

Suomalainen osaaminen, myös ympäristö- ja ilmastokriisin ratkaisussa, on sellaista, jolla voimme vahvistaa kilpailukykyämme, mutta osoittaa myös olevamme avain roolissa globaalin uhkan ratkaisemiseksi. Puhdas energia, vesi ja ilma ovat elämän edellytyksiä. Suomessa on osaamista näiden turvaamiseksi jo nyt teknologian ja talouden keinoin.

Samaan aikaan kun suomalainen Greentech- osaaminen voi olla suuri mahdollisuus on ilmastonmuutos myös epäreilu. Haitat jakautuvat epätasaisesti ja kohtelevat kovimmin heikoimmassa asemassa olevia. Jotta ilmastonmuutos ei kärjistä eriarvoisuutta, tarvitaan tehokkaita ja rohkeita toimia niin globaalisti kuin kotimaassakin. Ja vaikka pienet henkilökohtaiset teot vaikuttaisivat isossa kuvassa mitättömiltä, ratkaisevaa on lopulta se, miten valitsemme toimia, kuluttaa ja kantaa yhteistä vastuuta. Yksilöinä, työntekijöinä, yrittäjinä, kuluttajina, kasvattajina. Millainen on viestimme ja valintamme.

Hyvät kuulijat,

Suomen vahvuus on sopimisen kulttuuri. Ilman sopimisen kulttuuria Suomi ei koskaan olisi noussut Euroopan köyhimpien maiden joukosta sille tasolle, jolla me nyt olemme. Ilman vahvaa yhtenäisyyttä emme olisi selvinneet sodasta ja maamme jälleen rakentamisesta. Luottamusta ja sopimista tarvitsemme myös tässä ajassa. Kun monenlaiset kriisit haastavat, emme tarvitse näköalattomuutta vaan toivoa ja ratkaisuja. Ratkaisut syntyvät yhteisissä pöydissä. Ratkaisut syntyvät, kun löytyy luottamusta.

Ratkaisukykyä ja luottamusta on kysytty ja tullaan kysymään, kun haemme suuntaa täysin odottamattoman koronapandemian jälkihoitoon ja järkyttävällä tavalla muuttuneen Euroopan turvallisuustilanteen edessä. Rajanaapurimme täysin tuomittava hyökkäys Ukrainaan näkyy väistämättä myös Suomessa, alueellamme ja tällä Mikkelissä. Totutut matkailijavirrat, yhteiset hankkeet ja rajan tuomat työllisyysvaikutukset ovat jäissä pitkään. Luottamuksen palautumisesta ei voida edes puhua vielä pitkään aikaan.

Sota Ukrainassa, huolestuttava ilmastokriisi ja yksinäisyyttä lisännyt Korona-aika ovat ymmärrettävästi lisänneet ahdistusta ja näköalattomuutta. Kaiken tämän keskellä ei kuitenkaan saa vaipua toimettomaksi. Kaiken tämän keskellä juuri yhtenäisyyttä kysytään. Uusille sukupolville on luotava uskoa siitä, että epätoivon keskellä luomme kuitenkin päivittäin ratkaisuja, joilla kriisejä selätetään. Jokaisella on tärkeä paikkansa osana näitä ratkaisuja. Jokaisella on tärkeä paikkansa toivon luomisessa.

Hyvät ystävät,

Suomalainen yhteiskunta pärjää, kun kaikki pysyvät mukana. Kun yhdessä varmistamme, että eriarvoisuus ei pääse kasvamaan keskuudessamme. Ei työpaikoilla, ei kouluissa eikä ihmisten oikeudessa saada palveluita tai tulla kohdatuiksi.

Koronarajoitusten pikkuhiljaa purkautuessa meillä on taas ilo päästä vapaammin kohtaamaan ja tänäänkin täällä Mikkelin kirkkopuistossa on siihen tärkeä mahdollisuus. Nautitaan keväästä turvallisesti, yhdessä ja välittäen.

Oikein hyvää työväen vappua!